NaNoWriMo 2015

Untitled

tää on nyt tällainen "how to write a damn good novel without major plot twists" -postaus,
vaikka tuskin tästä(kään) tulee mitään lähellekään titteliä "a damn good novel" yltävää, koska en tiedä onko musta romaaniin, kun ajatuksenvirtarunous ja sekava lyhytproosa ylipäänsä on ehkä ominta vieläkin.

tarvitsisin nyt todellakin niitä suuria juonenkäänteitä,
tai jos vaikka lähdettäisiin ihan vain juonesta.
tai siitä että mistä helvetistä mä ajattelin edes aloittaa tän tarinan.

niin,
mulla on ihanat (vähän liiankin ihanat) henkilöhahmot, joissa ei kuitenkaan ole tarpeeksi syvyyttä taaskaan, kun teen niistä kaikista aina liian kivoja.
mulla on hatara idea siitä, että kirjoitan (taas kerran) vähän rappioituneesta taiteilijaporukasta, mutta sen enempää selvyyttä juonesta ei ole.
(onhan tässä vielä kaksi ja puoli tuntia aikaa.)

miksi mä lähden taas mukaan tähän? ja miksi en voinut aloittaa suunnittelemista vaikka muutama viikko sitten?

(kertokaa teidän nanoista, tarviin nyt jotain inspiraatiota/vertaistukea/muuta ajateltavaa hELP)
ja lisätkää vaikka writing buddyksi niin voidaan yhdessä tuijotella toistemme sanamääriä ja ahdistua.

BOOK HAUL



Oma terveys - tai ennemminkin sen puute - on ahdistanut niin paljon nyt jo pidemmän aikaa, etten ole halunnut kirjoittaa tänne mitään, kun en osaa esittää että kaikki on kunnossa. Kukaan ei oikeastaan tiedä mikä mulla on, ja olen taas kerran kironnut julkisen terveydenhuollon alimpaan helvettiin, mutta ei siitä nyt sen enempää.
Videoita olen kuitenkin saanut kuvattua, joten muistutan taas, että tilatkaa @punaviinimaria YouTubessa, jos kiinnostaa kirjat, kauneusjutut tai ylipäänsä kuulumiset, kun tänne kirjoittaminen tuntuu niin vaikealta.

Ensi kuussa on taas NaNoWriMo, johon ajattelin nyt kuitenkin osallistua parin päivän varoitusajalla, vaikka se ei ehkä tee hyvää muutenkin hataralle mielenterveydelleni, mutta on niin ikävä kirjoittamista (enkä saa itseäni muuten motivoitua), että pakko kai yrittää. Eli en tiedä, tuleeko marraskuustakaan kovin aktiivista blogikuukautta, mutta musta tuntuu että tää koko blogitouhu on aika kuollutta nykyään. Mutta videoiden tekeminen onneksi ainakin kiinnostaa, eli ette te musta kokonaan eroon pääse, vaikka täällä olisi hiljaisempaa välillä.

"first thought, best thought."

UntitledUntitled

kuuntelen mewiä kuumehoureessa ja muistelen vuotta 2009 kun kaikki oli sekaisin ja itkin eturivissä pahan olon ja musiikkieuforian sekoitusta;
nyt kuuden vuoden jälkeen olisi tarkoitus uskaltautua samaan tilanteeseen uudestaan vaikka pelottaa mitä se nostaa pintaan, mutta ainakin mulla on turvallinen olo sun kanssa.

niin tosiaan,
soitin eilen itkien äidille koska en muista milloin viimeksi olisi tuntunut näin pahalta:
kun neljä peittoa ei riitä ja koko keho värisee kylmästä kahdelta aamuyöllä,
olet pohjalla.

tänään olen jaksanut jo heittää kaksi peittoa pois, mutta edelleen hohkaan kuumaa ja nieleskelen kyyneleitä kun täytyy nousta pystyasentoon.

(en olekaan sairastanut aikoihin, ehkä tämä kuuluu asiaan ettei ihan pääse unohtumaan kuka olen ja kuinka sitä yleiskuntoakin voisi taas välillä miettiä.)