sillä päivä, se on kaunis

nahkatakkiUntitledUntitledUntitled

Kesä on onnea.
Eilinen meni "maailma kaatuu päälle mitä hittoa ajattelin tehdä ensi vuonna elämälläni" -ajatuksiin, mutta tänään tajusin että voin käyttää ensi vuoden ihan mihin vain eikä se vaikuta mihinkään kovin ratkaisevasti. Oikeasti.
(Huomenna saatan taas ahdistua, mutta tärkeintä on että tänään ei ahdistanut.)

iPhone 5S

iphone2iphone1iphone3

Mun pääsykokeisiin lukeminen on nyt lopullisesti tuhottu.
Mutta kattokaa nyt sitä!!!! En oo hetkeen tuntenut näin suurta onnea jostain materiasta. Nuo mustikkajugurttikuoret tilasin nunuco design companylta, suosittelen jos Suomessa tehdyt ja kestäviltä vaikuttavat kuoret kiinnostavat.

TWITTER

twitter


Liityin hetki sitten Twitteriin, huhuh… :-D Oon vähän pihalla vieläkin, mutta ehkä tää tästä. Oon niin superkyllästynyt ja ärsyyntynyt Facebookiin vaihteeksi, että tekee mieli kokeilla jotakin uutta, vaikka en vielä ees seuraa ketään mun oikeita tuttuja tuolla, kun noh, suurimmalla osalla ei ees ole Twitteriä… Mutta juu, katotaan mitä tästä tulee, menkää seuraamaan (ja joku voi antaa mulle tukiopetusta jos teen jotain tosi väärää… :-D).

O O T D

UntitledUntitledUntitled

Denim jacket - Levi's/2nd hand // Cropped turtleneck - Sheinside //
Jeggings - Dr. Denim/Carlings // Platform sneakers - H&M // Bag - 2nd hand // Sunglasses - Monki // Necklace - H&M

Kävin kylläkin vaan lääkärissä, kipeenä oon siis edelleen ja tälläkin hetkellä lojun samettileggingseissä ja XL-kokoisessa t-paidassa täällä. Oli kuitenkin ihan kiva näyttää vaihteeksi ihmiseltä.

oh these sleepless nights

Untitled

Kuuntelen nykyään joka ilta (siis neljältä aamuyöllä, on vähän unirytmiongelmia taas…) tätä repeatilla, vaikka mulla olisi kokonainen soittolista unettomille öille, jolloin tekee mieli huutaa ääneen kun lakanat rullaantuvat ja aamu alkaa sarastaa ikkunan takana.

Tiedättekö,
yleensä suhtaudun sinkkuuteeni huumorilla ja olen oikeastaan ihan tyytyväinen tilanteeseen, mutta näinä hetkinä kun makaa kuumeessa kotona ois ihan ok jos joku tulis vähän paijaamaan. Just saying.

 Broods — Sleep Baby Sleep

i like beautiful melodies telling me terrible things

UntitledUntitledUntitledUntitled

Yläkerran naapureiden huonekasvit ja vuoroin korvatulppien, vuoroin kuulokkeiden läpi tunkeutuva hiomakoneen ääni seuranani,
ei tässä metelissä pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin sairastamiseen,
niin,
ja Pariisin kaduista haaveilemiseen.

Mun korvissa kaikuu rakkaan ystävän humalaiset sanat, jotka merkitsevät tällä hetkellä enemmän kuin mikään,
paitsi ehkä neljältä aamuyöllä kokemani keväthuuma istuessani peittoon kääriytyneenä avonaisen ikkunan edessä kuuntelemassa naapuritalojen pihapuiden lintuja.
Käpylä on rakkautta näinä hetkinä, vaikka haaveilenkin aina vain useammin omasta kaupunkiasunnostani jossa voisin yhtä aikaa kadottaa ja löytää kaiken,
unohtaa puhua kellekään viikkoon ja sitten seuraavan viikon hukkua elämään ja horjua pikkutunneilla rappukäytävän tuttuun valoon.

Ps. Ihanat naiset Sylvia Plath ja Virginia Woolf ovat onnistuneet kiteyttämään melankoliani sisimmän olemuksen:

“I wish to cry. Yet, I laugh, and my lipstick leaves a red stain like a bloody
crescent moon on the top of the beer can.”   — Sylvia Plath

“Nothing thicker than a knife’s blade separates happiness from melancholy.”   — Virginia Woolf

katkeruus

Untitled

Maailman ihanin ilma ja mahdollisuus nähdä ihania tyttöjä,
eli minulle nousee kuume.
Etten vahingossakaan saisi hetkellistä onnea ja huolettomuutta,
etten vahingossakaan pääsisi hetkeksi pääsykoekirjan ulottumattomiin.

Ei kauheasti hymyilytä nyt, vaikka jääkaapissa on maailman parasta hedelmäsalaattia ja vielä tähänkin aikaan illasta on valoisaa.

Lupaan postata seuraavan kerran vasta sitten kun on jotain vähän kivempaa kirjoitettavaa. Ihania kevätpäiviä teille, nauttikaa!

who do you think i am?

april14unettaa

Tiedättekö sen tunteen kun tekisi mieli värjätä hiukset haalistuneilla pastellisävyillä, pukeutua kokomustaan ja unohtaa kaikkien mielipiteet,
mutta toisaalta murretut värit on ikuinen rakkaus ja haalistunut oranssi näyttää kivalta kaiken kanssa.
Kaikki leikkaa myös ylikasvaneita polkkia ja minäkin haluan haluan haluan,
mutta toisaalta rakastan näitä huonokuntoisia mutta pitkiä haituloitani.

Juon niin monta kahvikupillista päivässä että menen sekaisin laskuissa, ahdistun kun en osaisi itse vetää niin viisaita johtopäätöksiä romaaneista kuin pääsykoekirjani kirjoittajat, unohdan ajatella tupakoinnin lopettamisen hyviä puolia ja jatkan vain näin,
vähän rappiolla mutta silleen ihan kivasti ja kotoisasti kuitenkin.

(Edellisen postauksen itkupotkuraivari on jo vähän unohtunut koska olen opetellut hyväksymään tämän stressin ja pakottanut itseni lukemaan ja tekemään välillä vähän töitäkin.)

(Niin ja rikoin ilmeisesti risteilyllä puhelimeni kaiuttimen, joten käyn varmaan torstaina ostamassa uuden minäpuhelimen kahden vuoden sopimuksella. Onneksi juuri viime kuussa sain tuon edellisen maksettua loppuun niin ei tarvitse sentään kahta puhelinta maksaa yhtä aikaa. Vähän ärsyttää kun tuossa vanhassa ei ole edes yhtään naarmua tms. näkyvää vikaa, mutta sitten taas toisaalta tuo valko-kultainen iPhone 5S vaikuttaa maailman täydellisimmältä puhelimelta, eli en jaksa edes olla kauhean vihainen itselleni.)

we'll drink chardonnay through the day / 'cause we say so

90skidleikinlukevani

Uskottelen itselleni että pääsykokeisiin lukeminen sujuisi edes jotenkin,
mutta ei se taida oikeasti sujua.
Mulla on koko ajan ihan liian kiire tai sitten liikaa aikaa.

Kaipaan sitä huolettomuutta, jota kesti vain hetken. Nyt olen taas yhtä stressaantunut ja ärtynyt kuin ylppäreidenkin aikaan,
ja jos joku kysyy mitä kuuluu niin vittu ei ainakaan hyvää vaikka kuinka aurinko paistais ja jaksaisin hymyillä. Alitajunta huutaa että oon luuseri ja huono ja laiska ja tyhmä kun en pysty tekemään kaikkea yhtä aikaa (=työt, kaksi kuoroa ja pääsykokeisiin lukeminen).

(Okei oikeesti kuuluu ihan hyvää ainakin silloin kun pakotan alitajunnan hiljenemään ja annan auringon lämmittää kasvoja tai viinin sumentaa harkintakyvyn.)

Onneksi on "U JUST LUV IT"iksi nimeämäni soittolista. Kuuntelen sitä sekä kymmeneltä aamulla että viideltä aamuyöllä. Kyllä, ehdin nykyään nukkua taas keskimäärin alle viisi tuntia yössä,
mutta tuttuahan tämä on.

tukholman ostokset

IMG_3658IMG_3657IMG_3656

Raitapaita, Brandy Melville, 16€
Aurinkolasit, Monki, 11,40€
Kello, Urban Outfitters, 7€
Villapaita, Urban Outfitters, 20€

UO:ssa oli ehkä maailman parhaat alet, jee! Ja en ees tiennyt että Tukholmassa on Brandy Melville?! Vähän ehkä ärsyttää, että en jaksanut keskittyä Beyond Retrossa + se on niin kallis, mutta siellä ois kyllä taas ollut niin paljon kivoja juttuja. Mutta nää oli onneksi kaikki ihania ja niin mua. (Joku ehkä viime keväältä ja kesältä muistaakin nuo samat aurinkolasit, mutta niistä tosiaan irtosi toinen sanka ja siitä asti oon kaivannut uusia).

Tänään luin viisikymmentä sivua sitä oikeeta pääsykoekirjaa, huhuh. Aika diippiä tekstiä jo tuossa johdannossa, mitäköhän tästäkin nyt tulee…

Ps. Kiva ylivalotus kuvissa, en osaa enää muokata normaalisti kameralla otettuja kuvia, kun oon niin tottunut pelkkiin instagram-kuviin, hups...

cruisin' w/ my people

risteily3risteily1risteily2

Tukahduttava onni kun huusin tuuleen rakastavani elämää ja sua.
Ällöttävän ihania sanoja rakkailta tytöiltä ja rakkaille tytöille, kehujen aiheuttamia kyyneleitä ja aitoutta.
Lämmin ja aurinkoinen Tukholma.
Eilisiltaan jatkunut humala, hups.
Mutta kaiken ihanuuden vastapainoksi elämäni ensimmäinen paniikkikohtaus ja hyperventilaatio hytin vessassa.

Kiitos Nakkilabit. Ootte eeppisin vuosikurssi ikinä enkä voisi edes kuvitella parempaa. Just tällaiset kokemukset saa mut tuntemaan niin suurta rakkautta teitä kaikkia kohtaan.
K i i t o s .

hengittäkää syvään nyt / on rakkautta ilmassa

13581975655_765202f4ac_b

Huomenna abiristeilylle ja mua itkettää jo valmiiksi että kohta meitä ei enää ole ja ensi vuonna Tervis täyttyy aina vain tuntemattomammista kasvoista.
Ja sitten kuitenkin kaiken itkun ja haikeuden rinnalla onni vapaudesta ja uudesta alusta huumauttaa, koska kaikesta ihanuudesta huolimatta en jää ikävöimään lukiolaisuutta paljonkaan. Vähän tietysti, mutta tuntuu niin hyvältä päästä poiskin.
Mutta en mä kuitenkaan osaa ajatella että baulan sohva ei ole enää meidän ja kohta Liisankadun ja Mariankadun kulman röökipaikalla ei ole enää yhtään tuttua.
Ristiriitoja, niitä tämä Sibiksestä irrottautuminen on tuonut mukanaan.

Tänään pitäisi:
  • pakata, mutta en tiedä yhtään mitä ottaisin mukaan
  • kirjoittaa kaksi sähköpostia, mutta on liikaa kerrottavaa ja samalla ei yhtään
  • lukea pääsykokeisiin, mutta en jaksa keskittyä
  • lakata kynnet, mutta tavallaan nää hirveät haalistuneet lakat on niin mua etten jaksaisi
  • tehdä vähän töitä, mutta aikarajaton työsopimus mahdollistaa laiskottelun eli en ehkä viitsi
  • viimeistellä huhtikuun musiikkipostaus ajastettavaksi, ja tää onkin ehkä ainoa näistä jonka ajattelin saada tehtyä