silmät kii

filttereiluustucca

Ei, en kärsi narkolepsiasta eivätkä hiuksenikaan ole noin kivan väriset. Oikeasti ne ovat aika kamalat, kun en ole värjännyt niitä sitten lokakuun. Ja nyt ei olisi oikein varaa, eli tyydyn näyttämään vain kuvissa kivalta ‒ kiitos filttereiden. Voisin ehkä yrittää saada väriä päähän penkkareihin mennessä. Ei enää kauan. Hui.

Otin tänään vahingossa asukuvat, vaikkei asussa edes ollut mitään ihmeellistä. Olen niin huono talvipukeutumaan, kun joka päivä pitää panna sama takki päälle. Onneksi musta villakangastakki on matkalla luokseni. Toivottavasti se on niin ihana kuin odotan sen olevan.

Taas on perjantai. Häh. Ja ensi perjantaina on tekstitaidon YO, sitä seuraavalla viikolla kuuntelut kolmena peräkkäisenä päivänä. Mihin aika katoaa, katoaa, katoaa en ole valmis vielä.
Lapsuus loppui.

Ja mua sattuu ja särkee,
h u o n o    o l o.

12235976303_54ee194e18_b12236367326_8193183c97_b
 Housut - Topshop, Villapaita - Monki, Maiharit - Dr. Martens/Nilson Shoes
 Talvitakki - ZARA, Kello - Urban Outfitters 

nyt on hyvä.

Untitled

viisi kuppia teetä ja särkevät silmät,
mutta,
kaikki on ihan hyvin.

tekstitaidon preli kolmessa tunnissa,
(okei luovutin vähän enkä saa paholaisen numeroa, mut sekin on ihan ok),
mutta kai se ihan kivasti meni.
koska kaikki on tänään ihan kivaa.

en jaksa avata koulukirjoja,
ehkä huomenna,
vaikka oon sanonut tätä nyt joulukuun alusta asti.
ei sitä huomista taida olla olemassa.

hei hei opiskelupaikka,
hei hei E:n paperit.
en minä olisi teitä halunnutkaan,
(tai sitten olisin.)
(mut sekin on ihan ok ja ihan kivaa.)
(ainakin tänään.)

Untitled

tammikuun kirjat

kirjapostaus1

 John Fowles: The Magus 
“To write poetry and to commit suicide, apparently so contradictory, had really been the same,
attempts at escape.”
★★★★★

The Magus (suom. Jumalten naamiot) kertoo nuoresta englantilaisesta miehestä, Nicholas Urfesta, joka lähtee opettajaksi syrjäiselle Kreikan saarelle. Hän kiinnostuu huvilasta, jossa asuu salaperäinen, rikas mies, eikä kukaan saaren asukkaista tunnu tietävän, mitä huvilassa tapahtuu. Siellä vallitsee unenomainen tunnelma todellisuuden ja harhan sekoittuessa, eikä Urfe tiedä enää, mikä on totta ja mikä ei. Hän rakastuu palavasti yhteen huvilan asukkaista, mutta myös Lontoossa alkanut rakkaustarina aiheuttaa ongelmia.

Fowles onnistuu hämmentämään lukijaa jatkuvasti. Aina kun luulee tietävänsä, miten jokin asia on, se ei ole niin. Yritin lukea tämän mahdollisimman hitaasti, koska en halunnut menettää yhtään sanaa, yhtään vihjettä. Mutta olin silti niin hämmentynyt kirjan loputtua, koska tarina tuntui loppuvan aivan kesken.
Suosittelen niille, joita ihmismieli ja psykologia kiinnostavat. Ja jos haluatte pitää itseänne tyhmänä, kun ette osaakaan ennustaa juonikuvioita.


 Riikka Pulkkinen: Totta 
“Kenelläkään tässä maailmassa ei ole varaa pitää rakkautta lapsellisena ja muutosuskoa falskina.”
★★

Totta on kirja perhesuhteista, rakkaudesta ja kuolemasta. Elsa on kuolemaisillaan, ja Martti sekä Eleonoora yrittävät selvitä odottaessaan puolison ja äidin menetystä. Eleonooran tytär Anna alkaa selvittää vaietuksi jääneen Eevan salaisuutta, joka on kiristänyt hänen isovanhempiensa välejä. Kirjan tapahtumat hyppivät nykyajan ja 60-luvun välillä.

Niin, arvasin kyllä, ettei Pulkkinen ole minua varten. Kyllähän hän ihailtavan kauniisti ja rikkaasti käyttää suomen kieltä, mutta koko kirja vaikutti turhan hiotulta, vähän väkisin tehdyltä ehkä. Se kielen taidokkuuskin vähän kompastui tiettyjen kielikuvien toistumiseen, eikä etenkään nuoren Martin repliikit tuntuneet enää uskottavilta, koska hei, etsikää mulle sellainen mies, joka puhuu sillä tavalla. Novellissa tuollaiset kielelliset keinot olisivat sytyttäneet, mutta kun niihin hukkui kolmeksisadaksi sivuksi, niihin puutui.
Mutta tiedän, että monet tykkäävät tästä, eli voisin kyllä suositellakin tätä. En vain tiedä kenelle.


 Ester Roxberg: Antiloper 
Tänk att det är slut nu. Lidandet som vi har utstått i tolv år. Äntligen. Som vi har längtat, Astrid.
★★★

Antiloper kertoo Astridista ja Ellenistä, jotka ovat parhaita ystäviä. He ovat viimeistä vuotta lukiossa ja suunnittelevat lähtevänsä sen loputtua yhdessä Barcelonaan. Ellen alkaa kuitenkin etääntyä, eikä Astrid välillä tunnista ystäväänsä muuttuneesta tytöstä.

Luin tämän ruotsin YO-kirjoituksiin harjoitellakseni ja melkein yllätyin, että tykkäsin tästä näinkin paljon, kun onhan tämä aika nuorten kirja. Mutta juoni oli ihan hyvä (ja varsin samastuttava jopa, vaikka henkilöt eivät ehkä vaikuttaneet ihan 18 ‒ 19-vuotiailta) ja tykkäsin kyllä kirjoitustyylistäkin, vaikken sitä hirveästi pystykään analysoimaan, kun en minä nyt niin hyvin ruotsia osaa.
Suosittelen ainakin niille, joilla on ruotsin YO-kirjoitukset edessä. Ei ole yhtään liian vaikeaa tekstiä nimittäin!

kirjapostaus2

 Mika Waltari: Suuri illusioni 
Me liu'uimme eteenpäin niinkuin mainingit liukuvat kaukaisten rantojen kuumaan hiekkaan.
★★★★★

Suuri illusioni kertoo nuoruudesta, elämänhurmasta ja -tuskasta sekä rakkaudesta. Ennen kaikkea rakkaudesta, ja sen illusionin särkymisestä. Päähenkilö rakastuu kauniiseen Caritakseen (=rakkaus), mutta myös Hellas on rakastunut samaan naiseen. Helsingin ja Pariisin katuja, punaisena hohtavia valoreklaameja ja itsetutkiskelua.

Kiinnostuin kirjoitettuani äidinkielen tekstitaidon tämän aloituksesta ja kun löysin tämän äidin kirjahyllystä, päätin lukea. Ja onneksi luin! Niin kaunista kieltä ja aiheetkin tuntuivat yllättävän nykyaikaisilta ja raikkailta, vaikka tämähän on kirjoitettu 20-luvulla. Ja Waltari kirjoitti tämän 20-vuotiaana, mikä ehkä onkin tässä kirjassa kaikkein ihmeellisintä. En vain voinut olla rakastamatta jokaista virkettä, lausetta ja sanaa.
Suosittelen kaikille Fitzgerald-faneille!

 Richard Siken: Crush 
“Tell me how all this, and love too, will ruin us. / These, our bodies, possessed by light. /
Tell me we'll never get used to it.”
★★★★★

Crush kertoo paniikista, rakkaudesta ja kuolemasta.

En halua sanoa tästä mitään, kun en osaa vieläkään, vaikka luinkin tämän jo monta päivää sitten. Olen lukenut ihan luvattoman vähän runoja, mutta pitäisi näköjään lukea enemmän, jos vaikutus on tällainen. En muista, milloin jokin teos olisi tehnyt näin suuren vaikutuksen.
Suosittelen kaikille, kun pakkohan kaikkien on tykätä tästä. (No ei ole oikeasti, tulkaa kertomaan, jos ette tykänneet!)


 Sarah Winman:  When God Was a Rabbit 
“‒ ‒ maybe the need to be remembered is stronger than the need to remember.” 
★★★★★

When God Was a Rabbit (suom. Kani nimeltä jumala) on siskon (Elly) ja veljen (Joe) rakkaustarina. Kirjan ensimmäinen osa kertoo heidän lapsuudestaan, jossa Ellyn elämää varjostaa yksinäisyys ja ulkopuolisuus, seksuaalinen hyväksikäyttö ja äidin masentuminen. Hänellä on vain yksi ystävä, omalaatuinen Jenny Penny, mutta hän turvautuukin veljeensä, ja sisarusten välille rakentuu luja side. Kirjan toisessa osassa seurataan sitten heidän elämäänsä aikuisina.

Tuossa on vain osa kirjan juonikuvioista ja teemoista, kun niitä on niin paljon, enkä halunnut paljastaa kaikkea. Mutta niin, tykkäsin tästä ihan hirveästi. Vaikka kirjassa onkin hirveästi vaikeita aiheita, tunnelma on kuitenkin lämmin ja lukeminen ei tunnu raskaalta tai masentavalta.
Suosittelen tätäkin kaikille, kun tämäkin on tällainen "kaikkien on pakko tykätä samoista jutuista kuin minä" -kirja...

that means it's noon, that means / we're inconsolable

instagram57

Koulua on kaksi aamua jäljellä. Kaksi.
Yhtä aikaa haikeutta ja helpottuneisuutta, tai ehkä ennemminkin vuorotellen. KSB:ssä se haikeus korostui, mutta tavallisina koulupäivinä tuntuu niin ihanalta, että niitä ei ole enää paljon jäljellä.
Mutta niin, kaksi.

Tammikuu onkin tuntunut pitkältä,
liian pitkältä.
Väsyttää ja paleltaa koko ajan, vaikka aurinko onkin auttanut.

 ps. mulla ei oo yhtään ideaa penkkariasuun = stressi 

"oikeesti tapa mut ja mä tapan sut ni ei kulu enää rahaa"

Untitled

Että niin.
Olen rahaton ja huonovointinen, mutta aika onnellinen kuitenkin. Sinne meni sekin tipaton tammikuu, ja huolella muuten menikin. Kerrankos sitä.

Kiitos ja anteeksi, ystävät. Tykkään teistä. Ja tykkään elämästäkin taas, mitä en ole hetkeen voinut sanoa kun kaikki on harmittanut.

i just found the first letters you wrote me on the first afternoon we met

IMG_3061IMG_3062IMG_3063

En ole ikinä kärsinyt migreenistä niin en tiedä millaista se on,
mutta vietin juuri kaksi tuntia vessan lattialla kun se oli ainoa huone, jossa oli tarpeeksi pimeää kun valo sattui silmiin ja tuntui kuin joku olisi hakannut nuijalla mun päätä.

Että sellaista tänään. Onneksi eilen oli pitkästä aikaa oikeasti hyvä päivä kun olin saanut nukuttua yhdeksän tuntia (!!!) ja aurinko tuntui niin ihanalta kylmyydestä huolimatta.
Mutta tänään, tänään en tee vaihteeksi mitään muuta kuin etsi täydellisiä asuntoja oikotieltä. (t. ei mun pitänyt pitää mitään tipatonta tammikuuta, mutta oon vahingossa pitänyt, hups.)

 ps. rakastan noita kiiltonahkaisia martensejani niin paljon!! oli oikea valinta. 

voinko saada vapautuksen elämästä?

Untitled

Mika Waltaria ja teetä. Skolka, skolkar, skolkade, skolkat. "Ja, jag har skolkat igen, mamma."
Kirjoitin tänään superlyhyen novellin ja meinasin jopa julkaista sen täällä, mutta en uskaltanutkaan. Vielä joskus lakkaan välittämästä että te luette tätä, mutta sen aika ei taida olla vielä.

Tammikuu on jo melkein puolessa välissä ja minä vasta yritän saada otetta. Miten yleensä maailman pisimmältä tuntuva kuukausi on lipunut ohi huomaamatta?
Väsyttää ja surettaakin hieman. Ja ulkona on aivan liian kylmä, vaikka kyllähän tuo lumi kaunista on.

tulevaisuudesta

booksbooksbooks

keksin yksi päivä haaveammattini:
kirjallisuuskriitikko.

hei aika ällöttävä "unelmista totta" -tilanne, mutta oishan se nyt ihan helvetin täydellistä lukea työkseen kirjoja.
kyllä kiitos.
(ja joo, ehkä pitäisi aluksi opetella kirjoittamaan kirjoista jotain järkevää.)

ja siinä sivussa sitten ehkä kolumneja ja journalismia. jälkimmäistä ihan vain siksikin että seurattaisiin sitten molemmat vanhempiamme; markus muusikkona isää ja minä toimittajana äitiä. (hui, tiedän kyllä että puolipistettä ei saisi käyttää ilman predikaattia. joo joo.)

näen korkeat huoneeni, tummat lautalattiani, leveät ikkunalautani ja olohuoneen seinästä seinään yltävän kirjahyllyni. ullanlinnassa tietysti, katsonhan tällä hetkellä maailmaa muutenkin vaaleanpunaisten lasien läpi, epärealistisesti.
lopulta löydän itseni kuitenkin kangistuneena toimistotuoliin yhdeksästä viiteen.
mutta saahan sitä haaveilla.

t h r o w b a c k

throwback

En ole tänään paljon muuta tehnytkään kuin muistellut menneitä vanhojen kuvien kautta. Kuume nimittäin nousi uudelleen, tällä kertaa paljon korkeampana, enkä oikein jaksa tehdä mitään järkevää. Paikoillaan makaaminen alkaa kuitenkin vähitellen tylsistyttää.

Ehkä yritän lukea vähän kirjaa, vaikka silmiä kivistääkin kun pää on niin kipeä.

 ps. en tiedä mitä tuon kuvan laadulle tapahtui, höh 

babyface

nytjaviimevuonna
Huolestuttavaa:
näytin vuosi sitten paljon vanhemmalta kuin nyt. Ainakin jos katsoo vain näitä kahta kuvaa, mutta oikeasti näytän kai aika samanikäiseltä.

Ja hei perun sanani. En olisi sittenkään halunnut nousta peiton alta tänään kun viime yönä en saanut ollenkaan unta. Pitäisi kai oikeasti tehdä tälle univammalle kohta jotain kun en ehkä jaksa enää. Mutta nyt menen nukkumaan ja aion nukahtaa heti. Että ehkä huomenna jaksan taas hymyilläkin hieman.

h y v ä ä    y ö t ä,
t a i    h u o m e n t a.

in sickness and in health

sickness
London Grammar - Wasting My Young Years

Kuumetta, sitähän tässä nyt kaivattiin. Olen muutenkin eristäytynyt ihmisistä niin paljon loman aikana, että huomenna olisin halunnut ehkä jo nousta peittojen välistä.

Huomasin tänään kuuntelevani nykyään hirveän vähän musiikkia, oikeasti. Alkoi ihan huolestuttaa kun tajusin käyttäneeni iPodiani viimeksi joulukuun alussa. Ennen se kuului jokaiseen bussimatkaan, niihin kaikkein lyhyimpiinkin. Nykyään luen tai nukun. Tai molempia, eli sanat muuttuvat käsittämättömiksi kirjainyhdistelmiksi ja unohdan kääntää sivua silmien painuessa kiinni, pään ikkunaan.

 ps. montako peittoa ihminen voi tarvita? t. mulla on kolme ja silti tärisyttää. 
  lisää teetä siis, kiitos. 

"here's to alcohol, the rose colored glasses of life"

Untitled
 äiti-tytär -päivän saldo #thanksmom 

takana harmaita päiviä peiton alla,
Twin Peaksia taas kerran kun näköjään sitä voi rakastaa viidennellä katselukerralla vielä enemmän kuin joskus silloin ensimmäisinä,
tänään kuitenkin äidin kanssa alennusmyynnit ja sushia,
niin paljon uusia kirjoja että en ehdi lukea niitä (ehkä myös siksi kun päätä särkee koko ajan enkä siksi pysty keskittymään sanoihin),
maailman kaunein mutta silti vähän mummomainen kalenteri vuodelle 2014,
ja uutta teetä jos vaikka olo tuntuisi keväisemmältä.

nyt yritän lukea kun tämän vuoden tavoite (70 kirjaa) vaatii vähän työtäkin.

tervetuloa 2014

uusivuosi

Vuosi vaihtui ihan onnistuneesti ja Roosakin täytti viimein kahdeksantoista. En onneksi joutunut tänä vuonna Senaationtorille, koska se oli etenkin viime vuonna niin kamalaa. Turvallisesti sisätiloissa nyhvääminen on joskus ihan ok.

Näin kirjoitin vuoden 2013 ensimmäisessä postauksessa:

"Olette ihania. Viettäkää hurjan kiva vuosi, rikkokaa rajoja, naurakaa tyhmille asioille, nauttikaa elämästä ja opetelkaa rakastamaan itseänne! Näin minäkin ajattelin tehdä, vaikken varsinaista lupausta asiasta tehnytkään, ettei sitten harmittaisi, jos joutuisin jostakin syystä toteamaan epäonnistuneeni."

Olisin ehkä voinut jopa luvata. Ehkä silloin olisin onnistunut vielä paremmin, vaikka ei nytkään ole hirveästi valittamista. Ainakin oli hurjan kiva vuosi, rikoin rajoja, nauroin tyhmille asioille ja nautin elämästä. Opettelen koko ajan rakastamaan itseäni enemmän, mutta siinä on kyllä vielä tekemistäkin.

Tänäkään vuonna en tee kovin konkreettisia lupauksia, mutta ainakin nuo kaikki edellisen vuoden lupaukset saavat pysyä mielessä. Voisin vielä opetella käyttämään rahani järkevämmin (en kuitenkaan opettele, tiedän jo nyt…) ja ehkä tästä negistelystäkin voisi oppia vähän positiivisemmaksi, vaikka  melkein ainahan mulla on se itseironia siinä valituksessani mukana.
   Ja eikös joka vuosi pidä luvata jotain blogikunnostautumista, eli ehkä yritän oikeasti sellaistakin. Kuvapuoleen en ehkä uskalla luvata parannusta kun kamera ei enää kuulu mun käteen (voisinko saada sellaisen kivan ja pienen puolijärkkärin kun vihaan tuota järkälettäni!!!) mutta jos vaikka kiristäisin postaustahtia. No jotain kuitenkin, ehkä.