I don't give a fuck

Mulla oli eilen hirveä ilta. Ja tänä aamuna tilanne oikeestaan vaan paheni. Oon menettäny mun kontrollin käyttäytymiseeni ja muuhun, samalla tavalla kuin mulla oli viime talvena. Mua pelottaa.

Kaikkein kamalinta on esittää koko ajan, että kaikki olis ihan hyvin, koska en oikeen pysty puhumaan. Tai en tiedä, kenelle voisin puhua. Tuntuu, ettei enää ole ketään semmosta.

Katsoin eilen ahdistuksessani Requiem for a dreamin kolmatta kertaa. En muistanutkaan, miten helvetin ahdistava se on. Itketti vähän turhan paljon, koska pelottaa monien ihmisten tulevaisuus.

Sen lisäksi katsoin Tyttö sinä olet tähden. Ajatelkaa, mä en ollut ennen nähnyt sitä! Aika jännää, tuntuu, että kaikki on nähny sen sillon joskus ikuisuus sitten. Ihan hyvähän se kai oli... Vähän tylsä ehkä. Olisin muutama vuos sitten rakastunut.

Nyt mulla latautuu tossa juuri Fin-tv:n sivulla Confessions of a shopaholic ja alan tän loppuun saatuani kattomaan sitä. Joo'o, en ole sitäkään nähnyt. Missä pussissa mä oikeen oon eläny ja elän vieläkin...?

Nyt mä alan kattoo sitä leffaa ja meen tänään hirmu aikasin nukkumaan.

DSC09184DSC09187

2 comments:

  1. Anonymous7:55 pm

    Toivottavast saisit puhuttuu jolleki, vaik koulus jolleki aikuisel?
    Ja vähäks oot söpö <3

    ReplyDelete
  2. Anonyymi: Kiitos hirmusti ♥ :) Sain juteltua muutaman kaverin kanssa tänään ja alan varmaan käymään uudelleen psykolla, joten eiköhän tää tästä pikkuhiljaa.

    ReplyDelete