heinäkuu 2016

29546707985_61172d72b8_o

heinäkuu alkoi onnellisessa humalassa prideillä,
kesävihossa sen päivän kohdalla teksti "rakastan olla homo".

ihania tyttöjä,
klassisesti viinipullo vähän liian nopeasti,
(eli täydellinen humala),
sadetta pakoon essille ja evelle,
rankkasateessa dtm:ään,
(ja taas kerran ilmaista fernettiä koska olen heikko).

kesa1

kysyin henriltä eräänä maanantaina "mitä normaalit ihmiset tekee?"
ja seuraava lauseeni oli "mennäänkö baariin?"

sattumalta twittertuttuja helsing barissa ja vahinkohumala.

kesa2

savonlinnan oopperajuhlat,
eli perhematkailua markuksen konsertteja kuuntelemaan,
(en ole varmaan ikinä ollut niin ylpeä veljestäni).

oopperajuhlien enskabileissä kuokkiminen johti hirveässä humalassa perhetuttujen kanssa juttelemiseen,
mutta mitään en aio katua.

kesa3

elämäni ensimmäinen ilosaarirock;
bushes of love,
pornokortit,
uusia ja vanhoja rakkaita ihmisiä,
jatkuva humala
— ja niin paljon onnea.

kesa4

+ the 1975 = onnenkyyneleitä ja hengenahdistusta.

kesa5

roosa suomessa;
siis sibistyyppejä monena iltana eli nostalgiaa,
pitkästä aikaa.

kesa6

heinäkuun viimeisinä päivinä opettelin juomaan kaljaa,
join steamin turkinpippurishotteja (heaven on earth, really!!)
ja eksyin yhden illan aikana neljään eri baariin vaikka piti mennä vain yksille.

all in all,
vuoden onnellisin kuukausi.

ps. tää on joku varovainen "olen elossa" -postaus, katotaan jos tää lähtis taas tästä??? oli vaikea kirjoittaa tätä kun on tapahtunut niin hirveästi kaikkea??? mitä teille kuuluu???

breathe in experience, breathe out poetry

kesa1kesa2

voi elämä.

parisuhde loppui,
alkoi taas,
jonka jälkeen loppui täysin.

toukokuun loppu ja kesäkuun ihan alku olivat ehkä vaikeimpia aikoja elämässäni,
mutta,
nyt olen vain ollut täynnä rakkautta, onnea, seikkailuja, uusia ihmisiä, viininhuuruisia kesäöitä ja aamuöisiä jatkojen jatkoja puolituttujen ja tuntemattomien keskellä.

elokuussa muutan vihdoin omaan asuntoon;
saan sen leveän ikkunalaudan josta olen aina haaveillut,
ja hakaniemeen on lyhyt matka sekä keskustasta että kalliosta.

parhaillaan makaan kotona sairastamassa,
ei olisi nyt yhtään aikaa tälle näin pride-viikolla, mutta näköjään elimistöni ei kestä ihan kaikkea.

it all ends in tears anyway

Untitled

olen toiminut täysin vasten tottumuksiani,
yrittänyt unohtaa ehkä väärin keinoin,
mutta ainakin koin yhden elämäni oudoimmista öistä ja olin kerrankin niin spontaani kuin tahtoisin aina olla, (vaikka kaikki sattui ja sattuu nyt ja varmaan vielä pitkään).

on outoa että pitäisi jatkaa elämää yksin,
vaikka olen henkisesti valmistautunutkin tähän jo pitkään, oikeastaan salaa alusta asti jos ihan rehellisiä ollaan,
mutta silti.

nyt yritän saada nukuttua kunnolla ensimmäistä kertaa aikoihin,
onneksi on unilääkkeitä muutamaksi seuraavaksi yöksi ja ihmisiä jotka eivät anna mun hajota enää enempää.

how do i become easier to love

UntitledUntitledUntitled

oksetan itseäni,
mutta onneksi kukaan ei näe kun hajoan.

huomenna pitäisi vastata taas kolme tuntia puhelimeen ja ajatuskin pysäyttää sydämen;
onkohan musta enää ikinä mihinkään kun arkisetkin asiat aiheuttavat hengenahdistusta.

t. your favourite fuck up

(jonkun pitäisi kirjata mut ulos kaikista sosiaalisista medioista aina kun käy näin, aiheutan vaan lisää ongelmia huutamalla pahaa oloani tyhjyyteen, mutta pakko kun ei ole ketään kenelle haluaisin puhuakaan.)