it all ends in tears anyway

Untitled

olen toiminut täysin vasten tottumuksiani,
yrittänyt unohtaa ehkä väärin keinoin,
mutta ainakin koin yhden elämäni oudoimmista öistä ja olin kerrankin niin spontaani kuin tahtoisin aina olla, (vaikka kaikki sattui ja sattuu nyt ja varmaan vielä pitkään).

on outoa että pitäisi jatkaa elämää yksin,
vaikka olen henkisesti valmistautunutkin tähän jo pitkään, oikeastaan salaa alusta asti jos ihan rehellisiä ollaan,
mutta silti.

nyt yritän saada nukuttua kunnolla ensimmäistä kertaa aikoihin,
onneksi on unilääkkeitä muutamaksi seuraavaksi yöksi ja ihmisiä jotka eivät anna mun hajota enää enempää.

how do i become easier to love

UntitledUntitledUntitled

oksetan itseäni,
mutta onneksi kukaan ei näe kun hajoan.

huomenna pitäisi vastata taas kolme tuntia puhelimeen ja ajatuskin pysäyttää sydämen;
onkohan musta enää ikinä mihinkään kun arkisetkin asiat aiheuttavat hengenahdistusta.

t. your favourite fuck up

(jonkun pitäisi kirjata mut ulos kaikista sosiaalisista medioista aina kun käy näin, aiheutan vaan lisää ongelmia huutamalla pahaa oloani tyhjyyteen, mutta pakko kun ei ole ketään kenelle haluaisin puhuakaan.)

split / croatia // 3

UntitledUntitledUntitledUntitledUntitledUntitled

pitkästä aikaa menee niin huonosti sekä henkisesti että fyysisesti,
että en pysty edes kirjoittamaan.

split / croatia // 2

UntitledUntitledUntitledUntitledUntitledUntitled

haluaisin takaisin viimeiseen kuvaan,
mutta lääkitsen mieltäni juomalla aamupalaksi lonkeroa kahvikupista ja kuuntelemalla the strokesin is this it -levyä, joka on varma merkki keväästä.
kyllä tästäkin selvitään.