THE 1975 @ Tavastia

the1975

Post consert depression on alkanut, mihin mä nyt lasken päiviä?
Eilinen oli niin ihana ja puoli yhdestätoista aamulla jonottaminenkaan ei tuntunut pahalta viinin ja hyvän seuran ansiosta. Ja sitten päästiin eturiviin. Ja Matty katsoi mua silmiin hetken. Ja mua vähän itkettää miten onnellinen olin eilen.
En osaa oikeasti kirjoittaa nyt mitään järkevää, mutta lyhyesti sanottuna yksi elämäni kivoimmista päivistä.

MARIA VLOGGAA?




Aloitin vloggaamisen. Apua.
Kylläpä oli tuskallista editoida omaa puhetta, kun kaikki kuulostaa niin tyhmältä! Mutta kai siihenkin tottuu? Ja ylipäänsä kameran edessä olemiseen? Aika epävarmaltahan vielä vaikutan, mutta toivottavasti se muuttuu kun pääsen paremmin sisään tähän juttuun.
Niin ja kunnollisen videokameran hankkiminen on kyllä edessä, jos ajattelin oikeasti jatkaa vloggaamista, koska kääntymättömän näytön takia omaan naamaan tarkentaminen on aivan mahdotonta tolla järkkärillä. Eli siksi laatu on vähän sumea, vaikka katsoisi 720p-asetuksilla. Mutta uuden kuvauskaluston hankkiminen on siis edessä vasta vähän myöhemmin, koska aluksi pitää katsoa, miten tää lähtee sujumaan vai jääkö vain nopeaksi kokeiluksi.

MACBOOK AIR

IMG_3827IMG_3825

Uusi tulokas vanhan rakkaan Pron tilalle, jonka näppäimistölle kaatui vesilasillinen, eikä se tietenkään siitä selvinnyt. Tai olisi sen voinut korjata, mutta vakuutus korvasi sen verran hyvin, että tuli järkevämmäksi ostaa uusi, kun Hulluilla päivillä oli sopivasti tarjouskin. Tämä on tosin Air eikä Pro, mutta tavallaan tykkään tästä jo ehkä enemmänkin, kun ei paina mitään.
Mutta siis tästä lähtien veden juominen koneen lähettyvillä kielletty. Onneksi tiedostot saatiin pelastettua ja sain samalla hankittua ulkoisen kovalevyn niin ei tarvitse enää tukkia ja hidastaa itse konetta kuvilla ja muulla turhalla, joka säilyy siellä paremmin.

Ehkä tämä innostaa bloggaamaan? Tai jopa vloggaamaan?! Joo, ajattelin vihdoin kokeilla ehkä sitäkin. Täytyy nyt vielä aluksi opetella editoimaan videoita kunnolla, mutta stay tuned, jos sellainen kiinnostaa!

kyllä, olen feministi.

En ole asiabloggaaja, koska tykkään ihan liikaa kirjoittaa epäselviä lauseita ja jättää mielipiteeni perustelematta. En myöskään haluaisi leimautua muoti-ilmiöstä innostuneeksi teiniksi, koska sellaisia tapauksia on näkynyt esimerkiksi Facebook-kavereissani. Ja ei, en todellakaan pidä tärkeän asian "muoti-ilmiöitymistä" negatiivisena, koska näkyvyys on ainoa keino viedä aatetta eteenpäin. Mutta Emma Watsonin ajatusten pitäminen jotenkin todella uudistuksellisina hieman huvittaa, vaikka siis hieno puhe, ihana Emma ja täyttä asiaa, mutta siinä ei ollut mitään uutta. Kaikista näkemistäni mielipiteistä tämän postauksen ajatukset osuvat parhaiten yksiin omieni kanssa.

Monelle tuntuu vielä nykyäänkin olevan epäselvää, mitä feminismi tarkoittaa, mutta olen kyllästynyt lukemaan jokaisesta feminismiä käsittelevästä postauksesta/artikkelista selittelyä, että ei se ole miesvihaa, rintaliivien polttamista ja rekkalesboutta. No ei olekaan, mutta en voi käsittää, että vielä 2000-luvulla täytyy tehdä selväksi niinkin yksinkertainen asia, ettei varmasti tulisi väärinymmäretyksi.

Ehkä vaikuttavin näkemäni feminismistä pidetty puhe on tämä Chimamanda Ngozi Adichien We Should All Be Feminists, joka sai itkemään ja nauramaan. Sen jälkeen olen kuunnellut Beyoncén Flawlessia kyyneleet silmissä. Ja Beyoncén VMA-medley itketti myös.

Käännekohta feminismilleni tapahtui kesällä 2013. Olen aina pelännyt pimeää, mutta en koskaan ajatellut joutuvani oikeasti pyöräilemään sydän kurkussa kotiin sen jälkeen, kun olen joutunut raiskausyrityksen uhriksi melkein kotitielläni. Ei, mitään ei ehtinyt onneksi tapahtua vaan pääsin pakoon, koska olin pyörällä enkä jalkaisin liikkeellä, mutta en vieläkään pysty pimeällä liikkumaan yksin ilman jatkuvaa taakseni vilkuilua, kotiavaimien nyrkkiin puristamista ja pakokauhua. Ja tekee mieli oksentaa joka kerta kun baarissa kutsutaan "blond bitchiksi" kun ei tee mieli jutella tai tanssilattialla joku liimautuu taakse, koska oletushan on se, että olen siellä tyrkyllä.
Tällä oli suuri vaikutus siihen, että aloin miettiä naiseutta ja mitä se tuo mukanaan. Voin ihan suoraan sanoa, että tuon jälkeen aika pitkään vihasin olla nainen ja olisin tehnyt melkein mitä vain saadakseni tuntea oloni turvalliseksi. Nykyään olen kuitenkin jo varsin tyytyväinen sukupuoleeni, koska tykkään huulipunasta ja mekoista.

Ja tässähän ei ollut nyt mitään järkevää pointtia tai punaista lankaa, koska en yksinkertaisesti osaa kirjoittaa oikeasti fiksua asiapostausta. Mutta haluan puhua aiheesta, koska vaikka kuinka väitettäisiin että länsimaisilla naisilla on kaikki kunnossa, niin ei ole. En suostu kestämään tytöttelyä ja sukupuoleni väheksymistä. Minä olen minä ja tahdon saada olla minä ihan samanarvoisena kuin muutkin.

ristiaallokossa

kollaasi

Välillä tuntuu kuin olisin oman elämäni sivuhenkilö ja tekee mieli huutaa ja nauraa kaiken absurdiudelle.
Välillä taas tahmea tanssilattia muistuttaa menneisyydestä joka on alkanut toistaa itseään ja hukuttaa äkillisen tunnevyöryn alle nieleskelemään kyyneleitä tuhrittuun vessakoppiin.
Turvallisinta juuri nyt on se, että aamuyö vaihtuu aina aamuksi ja siihen voin ainakin luottaa, jos en mihinkään muuhun.

Ja välillä on kauniita päiviä kun kaikki tuntuu helpolta ja hyvältä ja riittävältä. Yritän kovasti nauttia äskettäin jatkuneesta työttömyydestäni, oikeastaan varsin onnistuneesti. Syksy ja minä olemme kovin samanlaisia tänä vuonna, joten lempivuodenaika viehättää tavallistakin enemmän, näin oman eksyneisyyden läpi tarkasteltuna.