sanoja jotka haluaisin kirjoittaa kauniimmin

12

Olen viettänyt viikon kirjojen, tv-sarjojen ja elokuvien maailmoissa, paeten todellisuutta ja päässä jyskyttävää kuumetta. Vaikka aluksi tuntuikin ihan kivalta kun oli aikaa sulkeutua suunnittelemaan tämän vuoden nanoa tai lukemaan kirja päivässä, nyt kyllästyttää.

On niin ikävä jonkinlaista opiskeluyhteisöä että aion kiduttaa itseäni sijoittamalla nanoni sellaiseen. Voitteko muistuttaa mua sitten kevättalvella tästä ikävästäni ja pakottaa mut kirjaston lukusaliin yliviivaamaan pääsykoekirjaa?

Niin ja olen taas ainakin hetkellisesti hieman oranssimpi. En taida ikinä päästä eroon tästä väristä, vaikka näytänkin aina heti viisi vuotta nuoremmalta näin.

4 years!

4vuotta

Neljä vuotta sitten päätin aloittaa elämäni jakamisen tuntemattomille. Olen toki katunutkin välillä, mutta ennen kaikkea saanut tästä niin paljon. Vaikka kulunut vuosi onkin ollut aika heikko blogivuosi, rakastan tätä edelleen ihan hirveästi enkä suunnittele katoavani yhtään mihinkään. Ja teitähän tässä täytyy tietysti kiittää. Kiitos. Tuhannesti.

Tässä vähän tilastoja:

Lukijoita Bloggerin kautta: 910
Lukijoita Bloglovinin kautta: 504
Lukijoita Blogilistan kautta: 56
Lukijoita yhteensä: 1470
Postauksia yhteensä: 741
Kommentteja yhteensä: 11808
Sivun katseluja yhteensä: 484621

Ja tässä linkit kolmeen edelliseen synttäripostaukseen: 3v, 2v, 1v.
Näihin neljään vuoteen on mahtunut niin paljon kaikkea, esimerkiksi koko lukioaika, mutta myös vähän yläastetta ja välivuottakin, mutta silti aika on mennyt nopeasti. Mutta kun mietin itseäni neljä vuotta sitten, ymmärrän että aikaa on kulunut.

K I I T O S !  ♥

Kuvat
weheartit

books mean more than people to me anyway

P8240004

 Patti Smith: Just Kids 
“Who can know the heart of youth but youth itself?”
★★★★★

Just Kids on varmasti kaunein koskaan kirjoitettu omaelämäkerta. En tätä ennen tuntenut Pattia musiikkinsa lisäksi kuin vain satunnaisena nimenä feminismikeskustelussa ja sitten tätä kirjaa ylistävien arvostelujen kautta. Mutta se ei ollenkaan pilannut lukukokemusta ‒ päinvastoin, oli virkistävää lukea oikeastaan tuntemattomasta ihmisestä ja tajuta rakastavansa tätä joka sanan jälkeen enemmän.
Tämä on tavallaan ennen kaikkea kertomus Pattin ja Rober Mapplethorpen ystävyydestä ja rakkaudesta, mutta myös siitä millaista oli olla rahaton taiteilija 70-luvulla. Olen oikeastaan aika kateellinen, koska salaa haaveilen uskaltavani joskus heittäytyä yhtä tyhjän päälle.


 E. Lockhart: The Disreputable History of Frankie Landau-Banks 
“Secrets are more powerful when people know you've got them.”
★★★★

Taas yksi sisäoppilaitokseen sijoitettu kirja, josta pidin jo pelkästään siksi. Mutta The Disreputable History of Frankie Landau-Banks ei ole pelkästään typerä tarina, jonka voi heittää suoraan YA-genreen. Ensinnäkin E. Lockhart kirjoittaa fiksusti, hauskasti ja kauniisti, ns. aliarvioimatta nuorta lukijaa, mutta mikä parasta, myös ajatus feminismistä on löydettävissä! (Se on aina erityisen positiivista nuorille suunnatuissa kirjoissa.)
Tämä on tarina Frankiesta, joka on kyllästynyt olemaan "bunny rabbit", tarina lukiomaailman sosiaalisista statuksista ja tarina salaseurasta, johon vain pojat saavat osallistua.


 pleasefindthis: I Wrote This for You 
“When sadness was the sea, you were the one that taught me to swim.”
★★★★★

I Wrote This for You on visuaalisesti ja sanallisesti kaunis kirja, ns. runoja/lyhyitä tekstejä ja kauniita kuvia. Tätä kirjaa kuvaa parhaiten takakannen teksti, joten annan sen kertoa kaiken oleellisen:
“I need you to understand something. I wrote this for you. I wrote this for you and only you. Everyone else who reads it, doesn't get it. They may think they get it, but they don't. This is the sign you've been looking for.
You were meant to read these words.”

P8240007

 Pentti Saarikoski: Toisia runoja & Mitä tapahtuu todella? 
“käteen jäi vihreä tahra / pitkä tajuttoman tunneli / utopia / aukio metsän keskellä /
on ilmavirrassa keinuva lamppu / minä en jaksa nousta”
★★★★

Mun on pitänyt tutustua Saarikoskeen jo niin kauan, koska se on niin monen jumala, mutta ennen kaikkea äitini ja rakkaan äidinkielen opettajani rakkauden takia. Oli odotettavissa joko rakastuminen tai kyllästyminen, pelkäsin jälkimmäistä, mutta onneksi turhaan. Saarikosken runot huokuvat toki menneisyyttä huonollakin tavalla, mutta jotenkin silti todella viehättävästi. En ole koskaan ollut varsinaisesti runouden ystävä, koska en ikinä opetellut tulkitsemaan niitä oikein, mutta tästä se saattaa vähitellen lähteä.

P8240005

 Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen 
“Et voi todella ymmärtää toista ennen kuin tarkastelet asiaa hänen näkökulmastaan... Astut hänen nahkoihinsa ja kävelet niissä."
★★★★

On kummallista, kuinka Maija Westerlundin suomennos ei häirinnyt mua oikeastaan ollenkaan, vaikka olen lukenut ihmisten haukkuja siitä. Olen nykyään todella nirso käännöskirjallisuudelle aloitettuani alkukielellä lukemisen, mutta tästä jopa pidin, ehkä rehellisen vanhahtavuutensa vuoksi.
Kuin surmaisi satakielen on kerrottu pienen tytön, Scoutin, näkökulmasta, joka on varmasti kirjan pelastus. Juonen yksinkertaisuus ei ehkä kiinnostaisi, jos kertoja olisi esimerkiksi perheen isä, asianajaja Atticus. Kirjan alku kuvaa lasten arkista elämää Maycombin piirikunnassa, mutta isän tartuttua oikeusjuttuun tummaihoisen miehen puolesta alkavat naapurit ja koulukaverit kääntyä lapsia vastaan. Varsin ajankohtainen aihe sinänsä vielä nykyäänkin, koska rasismihan ei ole kadonnut yhtään mihinkään, vaikka onkin muuttanut muotoaan ja lieventynyt.

 Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus 
“Purskahdin nauruun. Se kuulosti omituiselta korvissani, aivan kuin olisin kuunnellut jonkun ventovieraan naurua kasetilta. En ollut varma, olinko tätä ennen kuullut itseni koskaan nauravan."
★★★★

Olen lukenut Adichielta aikaisemmin vain novellikokoelman, mutta kirjahyllyssä on odottamassa jo Americanah, jonka sain ylioppilaslahjaksi. Novellitkin vaikuttivat, mutta nyt olen vielä vaikuttuneempi. Adichiesta on tulossa mulle uusi Jhumpa Lahiri (ja Kamila Shamsiesta myös, mutta en ole vielä saanut kirjaa loppuun, se sitten seuraavassa kirjapostauksessa!).
Purppuranpunainen hibiskus sai mut nieleskelemään kyyneleitä ja kiroamaan kulttuurieroja ja uskontoon liittyvää aivopesua. Nigerialaisen perheen elämää kuvataan 15-vuotiaan Kambilin silmin, joka elää veljensä Jajan kanssa onnetonta elämää rikkauksien keskellä. Perheen isä on ulospäin avokätinen ja melkein jumalallinen hahmo, mutta kotiväki joutuu elämään jatkuvassa väkivallan pelossa, silti kunnioittaen ja rakastaen tyranni-isää. Ilo tulee kuitenkin osaksi Kambilin ja Jajan elämää sukulaisperheessä vierailun myötä, kun isän ote väliaikaisesti hellittää.

 (Postauksen otsikko on Fitzgeraldin viisaita sanoja.) 

ALL BLACK EVERYTHING

IMG_3803IMG_3794IMG_3781
 Leather jacket - H&M // Cropped shirt - Sheinside // Skater skirt - H&M // 
 Glitter socks - Urban Outfitters // Platform sneakers - H&M // 
 Necklace - Ninja // Purse - H&M // Velvet scrunchie - Ninja 

Tunnen oloni nykyään omaksi vain mustassa ja valkoisessa, mutta vaatekaappini koostuu lähinnä värikkäistä vaatteista. Olen siis ollut vähän hukassa tyylinikin suhteen, mutta jotakin tällaista tämä kai nykyään on (mutta eiköhän syksy innosta taas pukeutumaan viininpunaiseen ja smaragdinvihreään).

oodi orastavalle syksylle

14927695296_98d7b57cf1_o

Joka vuosi elokuu yllättää pimenevillä ja viilenevillä illoillaan,
yllättää,
ja ilahduttaa.

Olen yksi niistä kliseisistä syksyihmisistä joille
villapaidat, tee ja kahvi, kynttilät, kirjan lukeminen syyssateen ropistessa kattoon, murretut värit, pimenevät illat, kirpeät aamut, ruskan värjäämät puut, melankolisen haikea syksymusiikki, paksut kaulahuivit ja omenapiirakka
ovat pala taivasta maan päällä.

Välillä vieläkin itkettää ilman sen suurempaa syytä, mutta oikeastaan elämä alkaa jo tuntua vähän elämältä. Olen ollut nyt keväästä asti hukassa sekä itseni että ylipäänsä elämän kanssa,
hukassa mutten onneton,
eikä mikään vieläkään ole selvinnyt mutta näköjään kaikkeen tottuu joskus. Tuntuu nimittäin vaihteeksi siltä että voi olla ihan okei ettei mulla ole nykyään mitään käsitystä siitä kuka mä olen.